Louis Braille: pistekirjoituksen keksijä
Louis Braille oli ranskalainen opettaja, viisivuotiaasta asti sokea, joka kehitti hänen nimeään kantavan pistekirjoituksen. Hän syntyi 4. tammikuuta 1809 Coupvrayssa Pariisin lähellä ja kuoli 6. tammikuuta 1852 Pariisissa. Kuuden pisteen solun hän suunnitteli vielä pariisilaisen sokeainkoulun oppilaana, noin viisitoistavuotiaana, ja menetelmä julkaistiin vuonna 1829.
Hänen keksintönsä ei ollut sormin luettava kirjoitus: sellaisia yrityksiä oli ollut jo ennen häntä. Ratkaisevaa oli se, että sokea ihminen pystyi vihdoin kirjoittamaan itse. Ennen Braillea sokea oppilas pystyi vaivalloisesti lukemaan sitä, mitä näkevät olivat valmistaneet, mutta ei kirjoittamaan mitään. Siksi pistekirjoitus jäi elämään ja muut järjestelmät katosivat.
Tärkeimmät asiat
- Syntyi 4. tammikuuta 1809 Coupvrayssa, kuoli 6. tammikuuta 1852 Pariisissa 43-vuotiaana.
- Kolmevuotiaana hän loukkasi silmänsä isänsä satulasepän verstaalla; tulehdus levisi toiseen silmään, ja noin viisivuotiaana hän oli täysin sokea.
- Kymmenvuotiaana hän aloitti Pariisin Kuninkaallisessa sokeiden nuorten instituutissa, jossa luettiin kohokirjaimia: niitä pystyi lukemaan, mutta ei kirjoittamaan.
- Hän lähti liikkeelle Charles Barbierin pistekirjoituksesta — enintään 12 pistettä merkkiä kohden — ja supisti sen kuuteen, koska kaksitoista pistettä ei mahdu sormenpään alle.
- Järjestelmän hän suunnitteli noin viisitoistavuotiaana, julkaisi sen vuonna 1829, ja toinen painos ilmestyi 1837; nuottikirjoitus oli mukana alusta asti.
- Järjestelmää ei hyväksytty virallisesti hänen elinaikanaan. Instituutti jopa kielsi sen vuonna 1840 ja otti sen käyttöön vasta 1854.
- Vuonna 1952 hänen jäännöksensä siirrettiin Pariisin Panthéoniin; kädet jäivät Coupvrayhin.
Vuosiluvut
| Syntynyt | 4. tammikuuta 1809, Coupvray (Ranska) |
| Kuollut | 6. tammikuuta 1852, Pariisi, 43-vuotiaana |
| Kuolinsyy | Tuberkuloosi |
| Näön menetys | Tapaturma kolmevuotiaana, täysin sokea noin viisivuotiaana |
| Koulutus | Kuninkaallinen sokeiden nuorten instituutti, Pariisi, vuodesta 1819 |
| Ammatti | Instituutin opettaja, urkuri ja sellisti |
| Keksintö | Kuuden pisteen kosketeltava solu, 64 yhdistelmää |
| Julkaisu | 1829, toinen painos 1837 |
| Virallinen hyväksyntä | 1854, kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen |
| Panthéon | 1952, sata vuotta hänen kuolemastaan |
Miten Louis Braille menetti näkönsä
Louis Braille alkoi menettää näkönsä tapaturman jälkeen kolmevuotiaana, vuonna 1812, isänsä Simon-René Braillen satulasepän verstaalla Coupvrayssa. Leikkiessään työkaluilla hän loukkasi silmänsä naskalilla, terävällä työkalulla, jolla nahkaan tehdään reikiä. Haava tulehtui, tulehdus levisi terveeseen silmään, ja noin viisivuotiaana poika oli täysin sokea. Näin asian kertoo Louis Braillen museo Coupvrayssa, joka toimii hänen syntymäkodissaan.
Lähteet eivät ole yksimielisiä siitä, kumpi silmä loukkaantui ensin. Varmaa on vain järjestys: toinen silmä loukkaantui ja tulehdus tuhosi toisen.
Mitä sokeat lukivat ennen pistekirjoitusta
Louis Braille aloitti stipendiaattina helmikuussa 1819, kymmenvuotiaana, Pariisin Kuninkaallisessa sokeiden nuorten instituutissa, koulussa, jonka Valentin Haüy oli perustanut vuonna 1785 maailman ensimmäiseksi sokeiden lasten kouluksi. Siellä luettiin: Haüyn menetelmä painoi latinalaisia kohokirjaimia paksulle paperille, ja oppilas tunnisti sormellaan A:n tai B:n muodon.
| Haüyn menetelmän rajoitus | Seuraus |
|---|---|
| Latinalainen kirjain on silmälle suunniteltu pyöreä muoto | Sormi tunnistaa sen hitaasti ja vaivalloisesti |
| Jokainen sivu ladottiin ja painettiin | Kirjat olivat kalliita, isoja ja painavia |
| Kohokuvio vaati painokoneen | Oppilas ei voinut kirjoittaa itse mitään |
Charles Barbier ja kahdentoista pisteen kirjoitus
Vuonna 1821 instituuttiin tuli Charles Barbier de la Serren pistekirjoitus. Sen sijaan, että se olisi jäljitellyt kirjainten muotoa, se merkitsi äänteitä paperiin painetuilla pisteillä: enintään kaksitoista pistettä merkkiä kohden, kahdessa kuuden pisteen pystyrivissä. Taululla ja pistimellä sokea ihminen pystyi kirjoittamaan.
Kaksitoistavuotias Braille huomasi heti heikkouden: kaksitoista pistettä ei mahdu sormenpään alle. Merkin lukemiseksi sormea piti liikuttaa sen yli ja laskea pisteet. Ja koska kirjoitus merkitsi äänteitä, siinä ei ollut oikeinkirjoitusta, välimerkkejä eikä numeroita.
Usein kerrotaan, että Barbier kehitti järjestelmänsä sotilaskoodiksi, jotta käskyjä voitaisiin lukea pimeässä ilman valoa; siksi sitä kutsuttiin myös yökirjoitukseksi. Nykytutkimus (Philippa Campsie) on kyseenalaistanut tämän ja katsoo, että Barbier tarkoitti sen sokeille jo vuoden 1815 tekstissään. Emme ota kantaa. Varmaa on luku: enintään kaksitoista pistettä Barbierilla, kuusi Braillella.
Kahdestatoista pisteestä kuuteen
Louis Braille vakiinnutti kuuden pisteen solun noin vuonna 1824, viisitoistavuotiaana: kaksi kolmen pisteen pystyriviä, 64 yhdistelmää tyhjä solu mukaan lukien. Mittapuuna oli tuntoaisti: kuuden pisteen solu mahtuu kokonaan etusormen pään alle ja tunnistetaan yhdellä kosketuksella.
| Barbierin kirjoitus | Braillen solu | |
|---|---|---|
| Pisteitä merkkiä kohden | Enintään 12, kaksi kuuden pystyriviä | Enintään 6, kaksi kolmen pystyriviä |
| Mitä se merkitsee | Äänteitä | Kirjaimia, numeroita, välimerkkejä |
| Oikeinkirjoitus | Mahdoton | Mahdollinen |
| Sormin lukeminen | Sormea pitää liikuttaa merkin yli | Merkki mahtuu sormen alle |
Iästä lähteet poikkeavat toisistaan: useimmat mainitsevat vuoden 1824 ja viisitoista vuotta, jotkin 1825 ja kuusitoista; museo kuvaa työtä kahdentoista ja kuudentoista ikävuoden välillä. Suomen Pistekirjoituksen perusteet -opas kertoo, että Braille sai kirjaimet ja välimerkit valmiiksi vuonna 1824 vain 15-vuotiaana ja matemaattiset merkit ja nuotit viisi vuotta myöhemmin.
Mitä hän julkaisi
Braille julkaisi menetelmänsä vuonna 1829 kaksikymmenvuotiaana. Ranskankielinen nimi puhuu sanojen, musiikin ja kirkkolaulun kirjoittamisesta pisteillä: musiikki oli järjestelmässä alusta asti. Braille soitti selloa ja urkuja ja toimi urkurina pariisilaisissa kirkoissa.
Vuoden 1837 toinen painos vakiinnutti järjestelmän nykyiseen muotoonsa: siitä poistettiin viivat, joita ensimmäinen painos vielä sekoitti pisteisiin, koska sormen alla viiva ja piste menevät helposti sekaisin.
Miksi järjestelmää ei hyväksytty hänen elinaikanaan
Järjestelmää ei tunnustettu virallisesti Louis Braillen elinaikana, ja se jopa kiellettiin koulussa, jossa se syntyi.
Vuonna 1840 instituutin uusi johtaja Pierre-Armand Dufau kielsi pistekirjoituksen; oppilaat jatkoivat sen käyttöä salaa. Helmikuussa 1844, koulun uuden rakennuksen avajaisissa, apulaisjohtaja Joseph Guadet esitteli julkisesti pistekirjoituksen lukemista ja kirjoittamista, ja järjestelmä palasi kouluun. Virallisesti se hyväksyttiin kuitenkin vasta vuonna 1854, kaksi vuotta sen jälkeen, kun Braille oli kuollut tuberkuloosiin 6. tammikuuta 1852.
Panthéon ja kädet Coupvrayssa
Hänen kuolemansa satavuotispäivänä, vuonna 1952, Braillen jäännökset siirrettiin Pariisin Panthéoniin. Coupvray halusi säilyttää jotain kuuluisasta pojastaan: hänen kätensä jäivät uurnaan hänen hautaansa synnyinkylässä. Se, minkä Louis Braille muutti, on juuri jotain, mitä tehdään käsin.
Pistekirjoitus Suomessa
Pistekirjoitus tuli Suomeen 1860-luvulla, ja sokeainkoulujen perustaminen saman vuosikymmenen loppupuolella vauhditti sen käyttöönottoa. Pistekirjoja jäljennettiin pitkään käsin, ja näkövammaisten kirjastotoiminta Suomessa alkoi vuonna 1890.
Nykyään pistekirjoituksen asiantuntijaelin on opetus- ja kulttuuriministeriön asettama Pistekirjoituksen neuvottelukunta, joka toimi vuoteen 2022 nimellä Braille-neuvottelukunta. Sen opas Pistekirjoituksen perusteet (2021) kokoaa suomen pistekirjoituksen säännöt, ja pistekirjoja lainaa Celia-kirjasto.
Pistekirjoitus tänään
Suomen pistekirjoitus perustuu samaan kuuden pisteen soluun ja lisää Braillen kirjaimiin å:n, ä:n ja ö:n. Keksijän nimi kirjoitetaan pistekirjoituksella ⠠⠇⠕⠥⠊⠎⠀⠠⠃⠗⠁⠊⠇⠇⠑: piste 6 jokaisen ison kirjaimen edessä. Kaikki kirjaimet löydät pistekirjoituksen taulukosta.
Usein kysyttyä
Minkä ikäinen Louis Braille oli keksiessään pistekirjoituksen?
Noin viisitoistavuotias. Useimmiten mainitaan vuosi 1824; jotkin lähteet mainitsevat 1825, ja hänen syntymäkotinsa museo kuvaa työtä kahdentoista ja kuudentoista ikävuoden välillä. Menetelmä julkaistiin vuonna 1829, kun hän oli kaksikymmenvuotias.
Miksi Louis Braille sokeutui?
Kolmevuotiaana hän loukkasi silmänsä naskalilla isänsä verstaalla. Tulehdus levisi toiseen silmään, ja noin viisivuotiaana hän oli täysin sokea.
Kopioiko Louis Braille Charles Barbierin järjestelmän?
Ei. Hän lähti liikkeelle Barbierin ajatuksesta kirjoittaa kohopisteillä ja sanoi sen avoimesti. Muun hän muutti: kuusi pistettä kahdentoista sijaan, jotta solu mahtuisi sormen alle, ja kirjaimet, numerot ja välimerkit äänteiden sijaan.
Mihin Louis Braille on haudattu?
Pariisin Panthéoniin vuodesta 1952. Hänen kätensä jäivät Coupvrayhin asukkaiden toiveesta.
Milloin on maailman pistekirjoituspäivä?
- tammikuuta, Louis Braillen syntymäpäivänä. YK:n yleiskokous julisti sen vuonna 2018, ja sitä on vietetty vuodesta 2019.